maanantai 1. heinäkuuta 2013

paluu arkeen

Tällä kertaa paluu arkeen on ollut ihan eirtyisen rankka. Matkustaminen erittäin aktiivisen 1-vuotiaan kanssa on jo itsessään uuvuttavaa ja siihen kun viskataan päälle täysin tyhjä jääkaappi ja keittiön kaapit, heti alkavat työt, muutama huonosti nukuttu yö ja useamman päivän mittainen päänsärky, on väsymys taattu. Pahinta kotiinpaluussa ei kuitekaan ole väsymys eikä työt (päinvastoin, töihin paluu on oikeasti hyvä juttu) vaan palava kaipuu muualle. En ole varmankaan ikinä ollut kovin tyytyväinen Suomessa asumiseen ja nyt viime vuosina kaipuu muualle on vaan  kasvanut kasvamistaan. Tällä hetkellä mielessä pyörii vaan opiskeluiden loppuun saaminen ja sen jälkeen muutto, toivottavasti Espanjaan. Tietysti Adi on jo sitten isompi, täytyy ottaa huomioon Deen koulutus- ja/tai työtilanne, Adin koulunaloitus (iik, äidin pieni menee joskus kouluun!) ja omat työ- ja opiskelujutut. Huoh.


Mun on yleensä vaikea keskittyä mihinkään pitkän tähtäimen suunnitelmiin, mutta pois Suomesta projekti on ja pysyy aina vaan. Joskus haikailin Lontooseen, mutta tällä hetkellä haaveet suuntautuu Espanjaan, ehkäpä aurinkorannikolle. Haluaisin että meidän lapset oppii myös suomea asuinmaasta huolimatta, ja Fuengirolassahan on tunnetusti suomalaisia. Jos maailmantalouden romahtamisesta pitää kärsiä jossain maassa, niin mieluummin valitsen Espanjan kuin Suomen.

Arki on tietysti arkea missä tahansa, mutta uskon rehellisesti että Suomen pimeys ja kylmyys vaikuttaa mun mielialaan enemmän kuin monien muiden fiilikseen. Auringon näkeminen aamulla on takuuvarma hyvä startti päivälle ja mulla käy usein niin että pilvisenä päivänä en meinaa käynnistyä millään enkä saa mitään aikaiseksi. Lisäksi oon vielä todellinen vilukissa, Suomessa pystyn harvoin lähtemään ulos ilman takkia ja pienikin tuulenvire aiheuttaa heti vilunväreet. Aina ei vaan jaksaisi palella :D

Eniten kaipaan matkoilla tietysti perhettä ja ystäviä, mutta Suomea ei ole tainnut tulla vielä kertaakaan ikävä. Kuubassa on omat vaikeutensa; suihkusta ei välttämättä tule vettä ja kun tulee se on jäätävää, kaupoista saattaa olla kaikki vaippakoot loppu, kaikkien käytännön asioiden hoitaminen on hankalaa... Mutta kaikki tuntuu siedettävältä kun aurinko lämmittää ja reggaeton mäikää.


Viimeisenä iltana Espanjassa olin lähestyvästä lähdöstä huolimatta onnellinen :) <3

Besos,
Taru

2 kommenttia:

  1. oohh kahlasin koko sun blogin läpi äsken!ja ihan mielettömän suloinen pikkuinen teillä! t: kuuba-fani haha :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, niin munkin mielestä, mutta taidan olla puolueellinen tässä asiassa ;)

      Poista