Marjamäen Pajutila

Käytiin jo melkein pari viikkoa sitten mökkeilyn jälkeen kiertelemässä ja kahvilla Marjamäen Pajutilalla. Monelle se on varmaan jo ihan tuttu paikka, mutta mä en autottomana ja ulkoliikuntaa inhoavana ollut koskaan päätynyt sinne aiemmin, vaikka se sijaitseekin vain 5 km päässä Kangasalan keskustasta, eikä Tampereeltakaan kerry matkaa kun 18 km.

Näin alkukeväästä tilalla oli vielä aika hiljaista, mutta kesällä sieltä löytyy vaikka mitä: vanha lato ja talo ovat näyttelykäytössä, pihalla on puoteja ja ulkona käyskentelee lemmikkejä, puodista löytyy sisustustarvikkeita ja huonekaluja, ja kahvila, johon palaan myöhemmin, on tietysti myös avoinna. Tällä kertaa pääsimme nauttimaan puodista ja kahvilasta :)

Jos ette vielä tienneet, niin nyt tiedätte: keittiötarvikkeet on mun heikkous. Voisin ostaa ihan liian monta vakaa, vispilää, lävikköä, purkkia, purnukkaa, pulloa, putelia, maustemyllyä, pataa, kattilaa... Onneksi onnistuin tällä kertaa pitämään kortit lompakossa, kameran kanssa heiluminen auttoi kummasti.

Näin Pajutilan sivuilla kerrotaan:

Pajutilan Puoti tarjoilee keskieurooppalaisia sisustustunnelmia; erilaisia miljöitä kalusteineen ja yksityiskohtineen. Kaunislinjaiset kalusteet edustavat ranskalaista, saksalaista, belgialaista ja hollantilaista tyyliä. Esillepanot on huolellisesti viimeistelty tekstiileillä, tauluilla, valaisimilla, astioilla ja koriste-esineillä.

Viehkeät ja runsaat sisustukset tarjoavat ideoita tilasta ja tunnelmasta toiseen  – vastaavaa et muualta löydä. Uusimme esillepanoja jatkuvasti, joten puodista löydät joka viikko jotakin uutta!

Ah, niin mun tyylistä kun vaan voi olla! Tällä hetkellä tosin suosin täällä meillä vähän yksinkertaisempaa sisustusta (lue:vähemmän tavaraa hyllyillä) johtuen tuosta aktiivisesta 1-vuotiaasta joka tutkii ja löytää kaiken ;)

Mun keittiörakkaus ei todellakaan rajoitu pelkkiin välineisiin, varsinkin toi leipä saa edelleen veden herahtamaan kielelle. Siitä en ikinä päässyt ihan perille, että mitkä noista oli aitoja, vai oliko mitkään, mutta kauniita kuitenkin.

Tarvitseeko mun edes selittää rakkauttani noita tauluja kohtaan? Ja entä toi nurkkaus sitten, näen itseni terassilla huopaan kääriytyneenä, teekuppi kädessä, suklaakeksejä lautasella ja romaani kädessä iltahämärissä...

Se kahvio! En tiedä teistä, mutta mun mielestä on ihanaa istuskella kahvilassa, varsinkin jos valikoima on huikeen hyvä. Ainoa ongelma oli päätää mitä maistelisi.

Valitettavasti mun kuvasaldo rajoittuu näihin "kuivempiin" herkkuihin, kakkujen kohdalla keskityin lähinnä kuolaamaan. Vannon että menin kananlihalle kun näin sen kakkuvitriinin. Oli siellä varmaan jotain suolaistakin, en muista, olin lumoutunut :D

Mieheni valinta oli vadelmajuustokakku ja isäni valitsi sitruunakakun, molemmat olivat kuulemma tosi hyviä. Mun mielestä niiden ainoa ongelma oli liian pieni koko :D Valitsin siis amerikkalaisen suklaakakun. Kakku oli ihanan kostea, pehmeä, hiukan tahmea, just sellanen kun kunnon suklaakakun pitääkin olla. En malttanut edes säätää tarkennusta oikeaan kohtaan, koska halusin vaan päästä kakun kimppuun. Varoituksena tosin, kakut ei oo ihan huokeimmasta päästä, eli jos meinaa tarjota vaikka perheelle kakut, niin saa varautua pulittamaan 6-8e per pala. Eipä sillä, ihan hintansa arvoisia ovat kyllä.

Kun oltiin lähdössä huomasin vielä nää ihanat aidan seipäiden päät, upposi hetä vannoutuneen nallefanin sydämeen. Jos mulla olis aita ja seipäitä, niin haluaisin tällaiset. Pajuelefantti on myös ihana <3

Kesällä otetaan ehdottomasti tyttökin mukaan ja mennään viettämään pitempi päivä Pajutilalle :)

Besitos,Taru